Minä olen nyt arestissa. Joo.

En saa poistua sängyltä mihinkään enkä saa koskea sen ihmisen avaimiin, puhelimeen, rahapussiin tai tietokoneeseen ilman lupaa. Minulla on vähän sellainen aavistus ettei niitä puutarhatonttuja tai traktoreita kannata odottaa.

Se on tylsää, kun olin jo suunnitellut mihin kaikkialle minä niitä tonttuja asettelisin. Niitä olisi voinut laittaa parvekkeelle ja sängyn alle ja kaappeihin ja pöydälle ja lattialle ja tietokoneen päälle ja vaikka minne.

Mutta ei tämä aresti niin kauheaa ole. Minulla on pallo ja auto ja merirosvolaulut ja sitten rakennan tyynyistä ja peitoista majan ja voin aina istua Vaakun päälle kun minusta siltä tuntuu. Nyt voisin laulaa karhulaulun.

Onhan tää karhun elämää
saa mettä päivät kämmentää
voi turhat huolet murheet unohtaa...